Kun tatuointi kaduttaa

Noniin, katotaan mitä tästä tulee. Pahoittelen näin alkuun blogin ulkonäköä. Oon joitakin blogeja seurannut ja lukenut, mutta nyt ensimmäistä kertaa luon oman hässäkän tänne, joten asetuksissa ja näissä muotoiluissa on vielä opettelua. Josko milloinkaan saan halutun näköiseksi tätä. :)

Mutta pääasia on nyt tässä sisällössä;

Tatuointi kaduttaa, kadun tatuointiani, tuore tatuointi kaduttaa, uusi tatuointi kaduttaa, tatuoinnin poisto, tatuoinnin poistaminen, voiko tatuointia poistaa, värikkään tatuoinnin poistaminen, ison tatuoinnin poistaminen, tatuoinnin poiston hinta, mitä tatuoinnin poistaminen maksaa, peittotatuointi, tatuoinnin peittäminen, tatuoinnin peittäminen uudella tatuoinnilla, värikkään tatuoinnin peittäminen, ison tatuoinnin peittäminen, tatuoinnin hyväksyminen, tattoo regret, tattoo removal, tattoo cover up, tattoo hell, tattoo nightmare, tattoo regret acceptance.

Tuossapa hakusanoja, joita itse oon käyttänyt aika paljon. Jos googlasit jonkin noista hakusanoista niin täältä saat toivottavasti vähän apua ja vastauksia. Eipä tässä oikeastaan muuta, kuin kirjoitan tänne vähän, mitä parin vuoden sisällä on tullut hölmöiltyä ja mitä kaikkea tullut koettua sen ohella.

Kirjoitin seuraavan tekstin reilu kuukausi sitten syyskuun lopulla. Se on aika pitkä, mutta siinä on kaikki kahden vuoden takaa melkein tähän päivään. Laitan mukaan myös kuvia niin ei tarvitse ihan pelkkää tekstiä tuijotella.

Kun tatuointi kaduttaa

Ajattelin kirjottaa nyt tämän koko jutun kerralla. Muutaman päivän päästä tulee tasan kaksi vuotta siitä, kun hölmöilin ruusutatuoinnin kanssa ihan kunnolla. Oon teinistä asti tykännyt tatuoinneista ja jollakin tapaa ne ovat kiehtoneet ajatuksena aina. Nuorempana (kakskymppisenä) ajattelin, että vielä ei ole kunnon ideaa tatuoinnille ja raskiiko siihen niin paljon rahaakaan laittaa. Jossain vaiheessa idea kahdesta ruususta olkapäässä kävi mielessä, mutta ei niin paljoa, että sitä olisin lähtenyt toteuttamaan.

25-vuotiaana törmäsin netissä kuvaan, jossa oli kyynerpäätatuonti. Ajatus jäi päähän niin, että se oli pakko saada. Hauduttelin ideaa tovin ja menin paikalliseen tatuointiliikkeeseen kyselemään aikaa. Kyseiselle artistille oli aika noin puolen vuoden päähän, joten se kuulosti hyvältä ajalta miettiä asiaa ja varasin ajan. Kaikki meni hyvin ja kuvasta tuli hieno. Muutamia pieniä hetkiä kyynerpääkuvasta kuitenkin muistan miettineeni, että kannattikohan se ottaa ja kun on niin näkyvällä paikkaakin. Näyttääkö se hölmölle, mitähän ihmiset ajattelee. No, nämä ajatukset oli aika pieniä ja meni äkkiä ohi.

Muutaman kuukauden päästä huomasin facebookista, että samaan tatuointiliikkeeseen eräälle toiselle tatuoijalle oli vapautunut aika kahden päivän päähän. Aika oli päivää ennen syntymäpäivääni ja ajattelin, että olisiko sauma käydä ottamassa se ruusutatuointi, joka on käynyt vuosia sitten minulla mielessä. Varasin ajan ja aika oli siis varaushetkestä kahden päivän päästä.

Kun tatuointiaika koitti, minulla oli paljon kuvia mukanani, mutta ei kovin tarkkaa mielikuvaa siitä, millainen kuvasta lopulta tulisi. Koko asiaa ja varsinkin tatuoinnin tyyliä olisi pitänyt miettiä paljon enemmän. En ollut varma, olisiko se enemmän realistinen vai enemmän perinteinen eli koko tatuointityyli oli minulla vielä hakusessa. Näytin kuitenkin artistille kuvia, joita olin katsellut, joista pidin. Artisti piirsi ruusut ja ne näytti hyviltä, ruusun lehtiä pyysin tekemään erilaisiksi ja näin hän teki. Lopulta kuva oli sellainen, josta pidin ja siirtokuvia alettiin mallaamaan olkapäälle. Tässä meni pitkään ja välillä olo oli epämukava. Jokin ei näyttänyt omaan silmään hyvältä ja sitä muutettiin. Ja muutettiin taas, ruusut laitettiin lähemmäksi toisiaan, lehtiä siirreltiin, jokin ei taaskaan näytä hyvältä. Lopulta minua jo kyllästytti ja nolotti kokoajan korjata ja sanoa asioita uudelleen, kun artisti ei ymmärrä ja jostain syystä tuli olo, että ei kauheasta välitä. Jossain välissä tatuoija vastaa minulle, kun pyysin muuttamaan jonkin lehden asentoa ”joo joo, sinähän se sitä kuvaa joka päivä siitä olkapäältäs kattelet”. Tässä vaiheessa viimeistään olisi pitänyt ymmärtää luovuttaa ja antaa 70e varausmaksun jäädä artistille ja lähteä pois. No, lopulta kuva näytti hyvältä ja ajattelin kai, että se näyttää hienolle sitten kun on valmis. (tyhmä, tyhmä..)

Viimeinen tunti neljästä teki niin kipeää, että olin vain helpottunut, kun kuva oli valmis ja katsoin peilistä ”jes, nyt se on valmis, ei satu enää”. Kaikki oli hyvin ja lähdin kotiin. Kotona olo oli outo ja huomasin vakuuttelevani itelleni, että hieno se on. Tulipahan valmiiksi. Hieno se on. Seuraavana päivänä lähdin syntymäpäiväni viettoon ystäväni luokse ja ilta meni melko lailla tatuointia ajattelematta. Paitsi silloin, kun ahtaassa baarissa vastaantulijat törmäsivät kipeeseen olkapäähän.

Tuore ruusu- tatuointi syyskuussa 2014.

Synttäreistä seuraavana päivänä se iski. Mitähän minä oon mennyt tekemään. Ei tämä kyllä oo ihan sitä, mitä halusin. Miksi tuo ruusu näyttää tuolle. Miksi nuo lehdet on tuossa kohtaa. Ei tämä oo minua. Mitä mää oon tehnyt?! Miks minun piti mennä ottamaan tatuointi peruutusajalla? Miks en lähtenyt pois sieltä sillon kun tuntu oudolle? Miks en tehny mitään, kun tatuoija käyttäyty välinpitämättömästi. Mitä minä nyt teen?! Oon tämän kanssa loppuelämän? Siis, mitä mää oon menny tekemään?! Voi varmaan arvata, mikä itku siitä alkoi. Voi kuulostaa todella naurettavalle ja pikkumaiselle, mutta se paniikin määrä. Näät peilistä vaan ihan kauhean virheen, johon koskee ja haluat sen vaan katoavan pois, ettei mitään ois tapahtunukaan. En pystyny nukkumaan, en voinu syödä mitään ja se itkun määrä. Jotain piti tehdä, että saisin sen olon pois. Aloin ettimään netistä, mitä voisin tehdä. Ensimmäinen oikea toivon pilke oli Laura Malenan kirjottama juttu blogissaan tatuoinnin poistosta. Seuraavat neljä päivää meni itkien ja etsien netistä tietoa, kuinka tatuointeja voidaan poistaa. Etsin tietoa yöt ja päivät. Voisin tehdä mitä vaan, että saan tämän virheen korjattua. Itkuisen epätoivon hetkellä kirjoitin äidille pitkän viestin, mitä oon mennyt tekemään. Oli vähän helpompi olla, kun kertoi jollekin. Tämä depressiotila taisi kestää minulla noin viisi päivää. Noin viikossa aloin voimaan paremmin ja ajatus siitä, että saisin tämän virheen korjattua tuntui hyvältä.

Ruusu- tatuointi syyskuussa 2014.

Pitkään netistä tutkien ja kokemuksia lukien, kirjoitin Eiran sairaalaan ja Plastic Surgery Centterille sähköpostit asiasta ja pyysin kertomaan lisää tatuoinnin poistosta. Viikon sisällä sain vastauksen Helsingin Plastic Surgery Centteriltä; et tule näkemään virheestäsi jälkeäkään. Epätoivon hetkellä tämä liian hyväksi uskoteltu lupaus helpotti kovasti. Nyt en osaa sanoa, uskoinko oikeasti tuon vai osasinko olla edes yhtään varautunut. No, kuitenkin sain kyseiseltä klinikalta hinta-arvion ja tietoa menetelmästä, laserista, lääkärin kertomia kokemuksia ja sain vastaukset kaikkiin kysymyksiini. En epäröinyt hetkeään (paitsi rahallisesti) päätöstä tatuoinnin poistosta, halusin tämän typerän tehdyn virheen pois hinnalla millä hyvänsä. Aloin tuntea itteni aika normaaliksi, pystyin nukkumaan, ruokakin maistui taas ruualta ja jotenkin ajattelin, että tälle oli nyt jokin tarkoitus, että piti töpätä näin isosti, opitpahan virheestäs, jotain hyvää koituu tästäkin aikanaan. Ja tottakai sen pahimmankin itkun ja paniikin keskellä koetin priorisoida; kukaan ei ole kuollut, oot terve, sulla ei oo mitään saurautta, sulta ei oo käsi poikki, se on vaan tatuointi! Mitään oikeesti pahaa ei oo tapahtunu! Mutta hemmetti, en voinut sille paniikille mitään. Sulla on olkapäässä iso värikäs tatuointi, jota inhoot ja se olis siinä sinun loppuelämän.

Tatuoinnin piti antaa nyt parantua täysin, ennen kun poistosessiot voidaan aloittaa. Ensimmäinen aika taisi olla varattu marraskuun loppuun. Lyhyestä virsi kaunis; kävin Helsingin Plastic Surgery Centterillä tatuoinnin poistossa viisi kertaa. Ekoilla kerroilla hoitokerrat puolitettiin, koska kuva oli sen verran iso. Ensimmäisellä kerralla tehtiin pelkästään punainen väri. Toisella kerralla ainoastaan musta ja vihreä. Kävin poistoissa kaikkiaan siten, että punainen väri tehtiin yhteensä neljäkertaa ja musta ja vihreä kolme kertaa. Hoitojen välissä täytyy olla vähintään kuusi viikkoa paranemisaikaa. Minulla välit olivat hiukkasen pidempiä välimatkan takia ja en halunnut poistoa esim. juuri ennen uuttavuotta tai juuri ennen juhannusta, joten varasin ajan suosiolla merkkipäivien jälkeen, joten välit saattoivat olla hiukan pidempiä. Mutta sehän ei haittaa, koska kuva jatkaa haalistumista vielä suositellun paranemisajan jälkeen.

Ruusu- tatuointi paranemaan päin syys-lokakuussa 2014.

Tuon viidennen käyntikerran jälkeen (alue oli käsitelty noin kolme kertaa) rahaa oli tässä vaiheessa mennyt jo sen verran, että päätin kokeilla Eiran sairaalaa. Eirasta en saanut tuolloin syksyllä paniikin keskellä vastausta, joten laitoin sähköpostia uudestaan. Tällä kertaa vastattiin ja varasin ajan Eiran sairaalaan tatuoinnin poistoon. Eirassa poistoja pystyttiin tekemään useaan otteeseen samalla hoitokerralla. (jälkeen päin ajateltuna, toivon että en olisi ottanut noita R0 hoitoja, joissa poistojen välillä ihoon levitetään geeli ja laserointi tehdään uudelleen) tämä olisi väitetysti huomattavasti tehokkaampaa ja tällä menetelmällä tatuoinnit voitaisiin poistaa jopa kahdella hoitokerralla (eli yhteensä 8 poistoa, koska R0 menetelmällä tatuoinninpoisto voidaan tehdä jopa neljä kertaa perätysten) Ensimmäisellä kerralla Eirassa tatuointi hoidettiin kahdesti ja toisella käyntikerralla poistatin tatuointia Eirassa kolme kertaa tuolla menetelmällä. Eli nyt tatuointialuetta oltiin käsitelty yhteensä yhdeksän kertaa. (punainen väri yhteensä 10).

Kuvia tatuoinnin poistosta.

Vesikellot kuuluu asiaan. Kipeäähän se tekee.

Kävin siis tatuoinnin poistossa Plastic Surgery Centerillä Helsingissä kaikkinensa kolme käsittelykertaa ja Eiran sairaalassa kahteen otteeseen. Ensimmäisellä kerralla Eirassa tatuointi käsiteltiin kahdesti ja toisella kerralla kolme kertaa perätysten.

Laseroitu tatuointi parantuneena. Tässä kuvassa tatuointi on käsitelty muistaakseni kolmisen kertaa yhteensä. 

Otin siis tuon ruusutatuoinnin suuskuun loppupuolella 2014 ja aloitin tatuoinnin poiston marraskuun lopulla. Tuon viimeisen kerran Eirassa kävin elokuussa 2015 eli vajaa vuosi noihin poistoihin meni kaikkiaan. Tuo syksyllä 2015 poisto oli viimeinen. Syynä oli oikeastaan raha, kipu ja välimatka. Tuossa vuoden aikana oli kuitenkin tehnyt aika paljo ajatustyötä koko tatuointihommasta ja todellisuus alkoi paljastua tatuoinnin poiston suhteen. Kyllä ne aika ikuisia on. Melkein vuoden tuossa olkapäässä se kuva on ollut niin onhan siihen jo pakosta alkanut tottumaan. Ei se siitä taida lähteä. En kuitenkaan katunut noita poistoja, koska inhosin koko tatuointia ja kaikkia niitä huonoja muistoja ja olotiloja, joita se oli aiheuttanut.

Tatuointi syyskuussa 2015. Punainen väri laseroitu yhteensä 10 kertaa ja musta sekä vihreä väri yhteensä 9 kertaa.

Nyt täytyi sitten keksiä jotain muuta. Kävin parilla paikallisella tatuointiartistilla kysymässä mielipidettä, mitä tatuoinnille voisi tehdä, voisiko sen peittää? Minkälaisen peittotatuoinnin siihen voisi tehdä, olisiko se edes mahdollista? Ensimmäinen mielipide oli, että no enpä tiedä. Mitenkäs se nyt noin, mikä siinä oli, että piti poistattaa, no onpas pitäny sattua, mitenkä se silleen, miks lähit poistattaa, en nyt oikeen osaa sanoo, kyllähän siihen joku varmaan jotain keksis, no kyllähän noita vois jotenkin muokata ja tehä uudestaan, tai no en nyt oikein tiedä. No, seuraava mielipide eräältä toiselta ja tällä kertaa ihan oikealta tatuointikonkarilta; ei sitä kyllä voi peittää, nuo ruusut voidaan tehä uudestaan ja muokataan niitä sen verran, että niistä tulee mieluisammat, vähä turhaan sää oot nyt käyny tuota poistattaa, kun tuo voidaan nyt tehä niinku uudestaan, sen olis samalla tavalla voinu muokata sillon kun otit sen, ei pitäis hötkyillä, pitäis miettiä hetki ennen ku hötkyilee.

Itkun kanssa lähdettiin tuosta toisesta mielipiteestä.

Kolmas mielipide oli onneks erilainen. Se oli sellainen, että huomasi kun ihminen kuuntelee eikä tuomitse ja on kiinnostunut asiasta. Ymmärtää ja on luova ja haluaa keksiä ongelmaan ratkaisun. Jäin miettimään kolmatta vaihtoehtoa, en varannut vielä aikaa. Mietin muutaman viikon ja kävin sitten juttelemassa uudestaan. Laittelin sähköpostia tatuoijalle ja lopulta kun ajatus tuntui hyvältä, varasin ajan. Ensimmäinen tatuointiaika oli huhtikuun 2016 alussa ja toinen aika toukokuun lopulla. Toukokuun lopulla 2016 minulla oli valmis peittotatuointi.

Huhtikuu 2016, ensimmäinen puolisko peittotatuoinnista tehty.

Toukokuu 2016, valmis peittotatuointi.

Toukokuu 2016.

Syksyllä 2016 tatuointihässäkkä jatkui vielä, mutta kerron siitä ihan omassa tekstissä, jotta tästä tekstistä ei tulisi ihan mahdottoman pitkää. Kirjoitan siis myöhemmin jatkoa kunhan saan vähän ajatuksia kasaan ja ehkä jopa kuvia koko käsivarresta. Tuon peittotatuoinnin alla on nyt tatuointi, mutta palaamme siitä siis tuonnempana.

No, mutta nyt niille, jotka miettii tekevänsä jotain vastaavanlaista. Minun mielestä kaiken sen harkinnan, suunnittelun, ammattimaisen, ihmisläheisen tatuoijan lisäksi olis hyvä idea esimerkiks piirtää siellä paikan päällä vaikka tussilla se kuva siihen ihoon. Maksaa sille tatuoijalle siitä, että suunnitellaan, tehdään siirtokuvat ja sitten vaan piirretään se tatska iholle. Siitä kun meet kotiin, katsot sitä ja oot sen kanssa ainakin sen viikon, pari. Miltä se tuntuu, mille se näyttää, tuntuuko se omalle. Tämä olis pikkasen halvempaa ja kivuttomampaa, kuin se, että saat älyttömät paniikkikohtaukset siitä, että mitä oot menny tekemään. Siis miksipä ei. Itse en voi tätä enää kokeilla, koska olen luvannut, että yhtään tatuointia en enää ota. Mutta tämä olis saattanyt toimia ainakin minulla.

Ja nyt toisena niille, jotka ovat ottaneet sen tatuoinnin ja mahdollisesti luette tätä juurikin siksi, että tunnistat itsesi noista edellä mainituista. Ensimmäisenä; anna itelles aikaa. Anna niiden tunteiden tulla, siinä ei oo mitään noloa vaikka ensin tuntuu sille. Minun mielestä näitä vasta tatuoinnin ottaneita katujia on ihan älyttömästi, mutta ei siitä kukaan taida tietää, kun ei siitä puhuta. Mieti ihan rauhassa sitä tatuointia. Mitä ajatuksia käyt läpi. Miksi et tykkää siitä. Onko se uuden shokki, eikö se ole sellainen, mitä halusit, mikä siinä eniten ahdistaa, voisiko sitä muokata (tätä mietitään ja harkitaan erittäin tarkasti ja harkiten. Tähän voidaan myös soveltaa tuota tussilla piirtämisehdotusta), yhdistätkö sen kipuun, joka tulee vasta hankitusta tatuoinnista, helpottaisiko, kun tatuointi on parantunut, eikö se ole sinua, voisiko se ajan kanssa olla sinun? (lisää tuosta uuden tatuoinnin shokista ja sen hyväksymisestä kirjoitan siihen seuraavaan tekstiin.)

Missä tatuointia voi poistattaa ja mitä se maksaa?

Jos nyt vähän kokemuksia noista laserpoistoista ja paikoista, joissa kävin. Minulla ei tehonnut tippaakaan Eiran sairaalan R0- menetelmä ja epäilen sitä isosti. Tuntuu jotenkin karsealta, että ihmisiltä otetaan rahat uskotellen, että juu nyt voidaan tehdä tatuoinninpoisto monta kertaa perätysten ja se on sitä tehokkaampaa, mitä useammin se tehdään. Otetaan isot summat rahaa pois ja rääkätään tatuointialueen ihoa ihan turhaan jopa neljä kertaa putkeen ja tästä ei ole edes mitään hyötyä. Saman hyödyn saat, kun alue käsitellään sen yhden kerran ja parannellaan ja annetaan aineenvaihdunnan tehdä sen, mihin pystyy. Tämä siis minun kokemukseni Eirasta. Plastic Surgery Centterillä, jossa kävin ensimmäiset kolme kertaa, hinta-arvio tehtiin tatuoinnin koon mukaan. Alue käsiteltiin kerran ja olin siihen ihan tyytyväinen. Kertahoito oli kuitenkin sen verran hintava, että otin Eiraan uudelleen yhteyttä, kun syksyllä en saanut sieltä vastausta. Sain vastauksen tällä kertaa ja kävi ilmi, että kertahoito oli edullisempi. Tyhmyyttäni haksahdin kuitenkin noihin R0-hoitoihin ja kahden ison rahanmenon jälkeen, tuloksia saamatta, päätin lopulta ottaa peittotatuoinnin. Siihen jäi poistot minun osalta.

Plastic Surgery Centterillä minun tatuointi koon mukaan oli 260e kertahoito. Eirassa kertahoito oli 150e (nykyään 200e) ja hinta nousi sitä mukaa, kuinka monta kertaa hoito tehtiin R0-menetelmässä. Esim. kaksi kertaa oli 300e (nykyään kertahoito maksaa 200e ja neljä kertaa R0-menetelmällä 600e mutta älkää ihmiset haksahtako siihen, tai en ainakaan itse sitä suosittele. Vaikka tuossa koitetaan tarjota sitä, että vau! Säästät rahaa, kun otat tuon neljän hoitokerran sarjan! (vaikka vuosi sitten yksi kerta oli 150e, ei mitään tarjouksia tai kimppahintoja.) Jotenkin haiskahtaa tuollainen.

Plastic Surgery Centterillä käytetään Asclepion laseria. Siinä on kaksi erilaista toimintoa; nd-yag-laser ja rubi-laser. Tämä mahdollistaa ilmeisesti rubilaserin puolesta parhaiten mustan värin poistamisen ja nd-yag- laserilla voisi poistattaa melko onnistuneesti myös värejä. Valkea väri ei minun tietämyksen mukaan lähde ainakaan Suomessa käytettävillä lasereilla pois. Ja hei, nyt kun tarkistin nuo Plastic Surgery Centterin laserin tiedot niin nettisivuilla näkyi olevan tieto myös heillä käytettävistä R20 ja R1 ja R2- hoidoista. Nämä on juuri niitä monen käsittelykerran hoitoja. Tuossa R20-menetelmässä odotetaan 20 minuttia käsittelykertojen välillä. Tätä tehdään myös Eirassa, mutta se R0-menetelmä on ilmeisesti se uusin keino, koska hoitokertojen välillä ei tarvitse pitää niin pitkää taukoa jonkin ihmeen geelin ansiosta. Edelleenkään, en usko noihin monta kertaa tehtäviin käsittelykertoihin. Tatuoinnin poisto ei ole nopeaa ja helppoa. Noniin, ja Eirassa käytetään Q-kytkettyä nd-yag-laseria eli ilmeisesti tuota samaa laseria, joka löytyy myös Plastic Surgery Centterin laserista.

Niin, maltti on ehdottomasti valttia. Jos epäröit poistattamista, mieti. Ihan rauhassa ja koeta olla itselles niin armollinen kuin pystyt pystyt. Se helpottaa. Kaikki tekee virheitä, eikä siinä ole mitään hävettävää.

Jos päätät poistattaa tatuointia niin varaudu siihen, että se vie aikaa. Tässä varsinkin se maltti on valttia. Edelleen, sitä nopeaa ja kivutonta keinoa ei ole. Real Self- keskustelufoorumilta päätellen ihmisten kokemuksien perusteella onnistuneeseen tatuoinnin poistoon/haalentamiseen menee vähintään vuodesta kahteen. Joillakin jopa pidempään. Mutta tuo kaksi vuotta voisi olla aika realistinen arvio. Ja raha. No, tuo minun olkapään kokoinen tatuointi siis maksoi Plastic Surgery Centterillä sen 260,-/kerta ja Eirassa kerta maksaa nykyään 200,- Ja vielä kerran hössötän, että ne multikäsittelykerrat on liian hyvää ollakseen totta. Mutta tottakai jos joku sitä haluaa kokeilla niin ehdottomasti jos rahaa löytyy. Kokeilemallahan se selviää. Minulla se ei toiminut.
Enkä voi myöskään tietää sitä jos olisin Eirassa ottanut ainoastaan sen yhden käsittelykerran ja jatkanut poistattamista sillä, mikä olisi ollut tulos. Tai jos olisin jatkanut hoitoja Plastic Surgery Centterillä. En tiedä. Kolmen kerran jälkeen tatuointi oli haalistunut ja Eiran höpöhöpömultitriplakäsittelykertojen jälkeen tatuointi haalistui hitusen. En voi mitään sille, että tuli huijattu olo ja sen jälkeen aloin miettimään peittotatuoinnin mahdollisuutta.

Ja sitten vielä noista hoitokertojen määrästä. Oman kokemuksen ja Real Self- foorumin kokemusten perusteella aika realistinen määrä tatuoinnin poistamiseen tai selkeästi sen haalistumiseen olis 10-15 kertaa. Mutta edelleen, kaikki riippuu kaikesta. Millainen se tatuointi on, värit, iho ynnä muut, mitä aiemmin kirjoitin.

Juu, eiköhän tämä alkane olla tässä. Oikoluvun jätän myöhemmäksi ja en anna minkäänlaista takuuta siitä, kuinka hyvin sen jaksan tehdä, joten vastuu on lukijalla niin sanotusti. Tämä suattaapi jäädä todella vaikeelukuiseksi, ajatusten ja tiedon länttäämiseksi wordiin, mutta katotaan mitä tulee. Ehkä tämän halusin tälleesti jakaa siksi jos tästä olisi jollekin edes hitusen apua. Omalla tavallaan oikeampaa tietoa, kuin se, että luvataan kaikkea ja vastuu jää sille, joka on pulassa ja ahdistuksissa. Ja haluun vielä toitottaa sitä, että koeta olla parhaasi mukaan oma ittes, eläkä mieti liikaa mitä muut tulee ajattelemaan sinusta. Ei ne välitä niin paljoa, kuin sinä itse. Se kaikki varmuus ja onnellisuus lähtee sieltä omasta päästä ja ajatuksista. Joskus aika ja kunnon ajatustyö tekee ihmeitä. Tsemppiä! Mitä sitten päätätkin tehdä. J

Kirjottakaa rohkeesti tänne, mitä käytte läpi. Se helpottaa ja tulet huomaamaan, että et oo ainoa. Ja jos on jotain kysyttävää niin koetan vastata parhaani mukaan. J